Viimeisestä postauksesta on jo aikaa, missä olen ollut? Nyt, kun mietin; en tiedä oikein itsekkään.
Ehkä suurimmaksi osaksi Verstaalla, jonne palasin melkein vuoden tauon jälkeen. Olen onnellinen valinnastani palata, vanhat ja uudet ystävät, paljon kahvia, sosialisoitumista ja tupakka seuraa. Paljon tsemppaavia kommentteja ja rakentavaa palautetta.
Odotan pääsykoe kutsuja kuin kuuta nousevaa, mitä jos niitä ei tulekkaan? Mitä, jos kesäkuussa tuleekin vain lappu, jossa kerrotaan paikkojen menneen ohi suun? Ainakin yksi pääsykoe on luvassa, joka lämmittää sydäntä hiukan. Helsingin konservatorio. Onhan se kaukana, jos en pääsekkään hakemiini kouluihin edes jälkihaussa, mutta se on jotain mitä todella tahdon.
Haluan soittaa ja lisätä tietouttani musiikista, sen teorioista ja muista saloista. Haluaisin ehkä kapellimestariksi tai muuten soittaa orkestereissa. Klassista, jousia, lyömäsoittimia - sitä minä haluan.
Oli vaikeaa laittaa hakemukseen väärä nimi, sukupuoli ja hetu. Sattui saatanasti, mutta niin se oli vain tehtävä.
Muutamat viikot päässäni on pyörinyt lause; "Jos musta ei tule muusikkoa, niin sitten poliitikko."
Vaalit ovat ihan käsillä, ennakkoäänestyskin alkoi jo. Tiedän jo ketä äänestän, olen tiennyt jo pitkään! Virallisena vaalipäivänä täytän 19 ja äänestän ensimmäistä kertaa Eduskuntavaaleissa. Olen onnellinen. Oikeasti olen.
Ensiviikon suunnitelmatkin ovat jo selvillä. Torstaina käydään kaupassa, perjantaina ja lauantaina leivotaan, silloin tulee ehkä myös vieraita. Sunnuntai-illan vietän Vihreiden vaalivalvojaisissa yhdessä muiden puoluekumppaneiden kanssa.
Kello on 3.33 lauantai aamuyöstä, ei väsytä. Lucas tulee tänään aamusta, suunniteltiin äidin kanssa, että käytäisiin liikkeessä näyttämässä viuluani ja kysymässä mikä on, kun se ei oikein soi.
Kirjoitin ekasta Verstaalle meno aamusta pienen tekstin;
Tänään menen kokeilemaan Verstaalle, mieli on avoin ja hyvä. Pystyn siihen. 2-3 päivää viikossa, maanantai, tiistai, keskiviikko. Odotan millaisia ihmisiä siellä on.
Raha-asiani ovat kunnossa, minulla ei ole mitään hätää. Olo on kevyt, kuin kehoni olisi ilmaa. Taivas on pilvetön ja kirkas. En näytä tyhmältä, vaikka välillä katson nopeasti ulos ja takaisin puhelimeen. En ajattele mitä muut ajattelevat minusta. Jalkani vispaa, mutta annan sen vispata hiljakseen. Pelkoni ja jännitykseni ovat turhaa."
-Elmo-Santeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti