Follow my blog with Bloglovin

Punaisen ja valojen -ajan ihme

Moikka!

Joulu on ollut mulle aina jotenkin vaikeaa ja vastenmielistä aikaa. Kauppoihin pamahtaa maailmanlopun meininki, ihmiset alkavat käyttäytyä röyhkeästi (tuuppivat, tönivät). On pimeää ja kylmää. Tälläkin hetkellä ulkona on erittäin harmaa ilma eikä lunta näy missään.

Mutta tänään on tapahtunut ihmeitä, tai oikeastaan yksi ihme. Kuuntelin aivan tyytyväisenä joululauluja. Ajattelin jopa ehkä laittaa hieman joulua uuteen kotiinkin.

Tänään äiti antoi tehtävän aloitttaa kirjoittamisen joulupukille. Listan laatiminen onkin ollut hankalaa. On vaikea keksiä mitä haluaa. Lucasille lahjojen keksiminen onkin ollut helpompaa.

 En saanut paperille oikeastaan mitään ja näiden kolmen kollaasin tekemiseen vierähtikin aikaa ja vaivaa, kun en keksinyt mitä tahtoisin. Samalla kuuntelin Spotifystä joululauluja, jotka myöhemmin vaihdoinkin Radio X3M:iin.

Kuvat; H&M ja EMP

Ensimmäiseen kollaasiin valitsin pehmeitä paketteja. Vanhempani tietävät, että olen kova Star Wars, Disney/Mikki Hiiri ja Simpsonit -fani. Tarvetta olisi uusille lämpimille legginsseille, yöhousuille ja huiveille. Olen villasukkien suurkäyttäjä ja muuton jälkeen ne vähäisetkin villasukat ovat kadonneet jonnekkin hukkapiiloon asunnon uumeniin. Tällä hetkelläkin mulla on siis eripari villasukat jalassa :D

Tarvetta on siis myös uusille villasukille. 

Vaatteita nyt tuntuu tarvitsevan aina lisää ;'D Olen tässä laihtunut useamman (kymmenen?) kiloa ja vaatekoko on tippunut usealla numerolla. Kaikki housut ja paidat alkavat olla isoja ja roikkuvia, joten vaatekaappia olisi syytä siivoilla ja heittää vanhoja vaatteita kierrätykseen, ja uusia sisään.

Uuden koulurepun ostamisen jälkeen on ollut hieman ns. yleis kassi/laukku pulaa. Mulla on tällä hetkellä käytössä Longchampin ruskea Kate Moss, rikkinäinen Conversen olkalaukku ja joitain ilmais kangaskasseja. Converse alkaa pikku hiljaa sanoa sopimustaan irti. Batman-kangaskassi olisi kiva lisä kassivalikoimaan.

Kuvat: H&M, Fuga, EMP, Pinniminni, Prisma, Like ja Zalando

Toiseen kollaasiin valitsin niin sanottuja yleisjuttuja. Keittiöpyyhkeitä mulla on todella vähän ja nekin melkein kokoajan pesussa, kun tulee useasti tiskattua. Musiikki on mulle iso ja tärkeä juttu. Tykkään todella paljon klassisesta. Rakas kotiorkesteri Tampere Filharmonia julkaisikin juuri sopivasti uuden levyn meidän uuden ylikapsun Santtu-Matiaksen kanssa. Tuon levyn voisin myös kotouttaa mun hyllyyni. Tykkään paljon peleistä ja pelaamisesta, ja sen näkee myös usein mun ulkoasusta. Mario aiheiset rannekorut olisivat kiva lisä melki tyhjään asustelaatikkoon.

Hiukseni alkavat olla jo hyvässä mitassa ja ne alkaa saada laitettua kiinni. Tällä hetkellä omistan vain kaksi miniponnaria, joten lisää olisi hyvä hankkia. 

Kuvat: Stadium, EMP ja Jimm's

Kolmanteen kollaasiin lisäsin niin sanottuja isompia ostoksia, eli uusi takki, juoksulenkkarit sekä pelihiiri ja -näppäimistö. 

Mitä te toivotte?

- Santtu-Mari

Running wild

Moips!

Pitkästä aikaa kirjottelen tänne. Tässä "muutaman" kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon.
Muutto uudelle paikkakunnalle, koulun aloitus, muutama koeviikko, puoluekokous ja -risteily ja paljon muuta!
Muutto Nurmijärvelle toteutui, suunnitellusti ja ei niin suunnitellusti. Matkaa uudelle koululle on noin 4km, mutta bussit kulkevat läheltä ihan hyvin. Ellei lasketa aamun ekaa bussivuoroa, jonka kanssa voisi vetää arpapeliä myöhästyykö ekalta tunnilta vai ei. Lähimpään kauppaan on 2km
Toisen bussipysäkin luona on paljon peltoa ja vähän matkan päässä on alpakkatila.

Koulun aloitus alkoi hieman nihkeäsit, ekalle jaksolle en saanut yhtään suoritusta. Tälle jaksolle saattaa tulla jopa 3. Heh.. Toivottavasti.
Huomenna olisi historian koe ja tässä mä istun kirjoittamassa tänne ja pesen pyykkiä samalla. Ensi jaksoon aion petrata todenteolla. Enää ei saa kääntää aamulla kylkeä tai lepuuttaa silmiä.

Onnistuin jo saamaan aikaan tässä asunnossa täys kaaoksen. Onneksi mulla on ihanat vanhemmat ja isovanhemmat, jotka kävivät tänä viikonloppuna auttamassa tiskaamisessa, raivaamisessa ja laittamassa lamuppuja kattoon. Iso kiitos! Tänne jäi vielä paljon tekemistä, mutta vanhemmat lupasivat tulla uudestaan käymään.
Asunnossa on kaksi huonetta ja tupakeittiö, 45 neliötä. Ihan riittävästi on tilaa, vaikka miinuksena voisi sanoa, että tiskikoneliitäntää ei ole ja säilytystilaa on vähän (tai siltä se ainakin tuntuu, kun yrittää laittaa tavaroita paikoilleen.
Ajattelin vuoden päästä katsoa, jos pääsisin muuttamaan esimerkiksi lähemmäs koulua, asuntoon jossa olisi pesukone- ja tiskikoneliitännät. Nyt mulla on vain toinen.

Mitäs muuta?
Parisuhde tuli ja meni. Puolueristeily ja -kokous olivat mahtavuutta! Uusia ystäviä alkaa tulemaan pikku hiljaa. Niin vihreistä kuin muualtakin. Vanhatkin ystävyyssuhteet alkavat nostaa jälleen päätään.

Olen sopeutunut tänne ihan hyvin, vaikka välillä kaipaankin kovasti Tampereelle. Onneksi mulla on myös mukava sairaanhoitaja, jolle pystyn puhumaan ja hän voi tarvittaessa tulla käymään täällä. 9. päivä tuleekin käymään iso revohka kotona, kun paikalle saapuvat SH (sairaanhoitaja), palveluohjaaja(?) ja kotikuntouttaja. Hieman jännittää, mutta olen tyytyväinen että saan lisäapua.
Okei, onhan täällä ollut jo kerralla isoimmillaan 5 henkilöä mun lisäksi.

Aloitin myös toisen blogin, Andante Intermezzon. Mutta ajattelin pitää sen vain ns. kuvablogina. Sieltä löytyy tällä hetkellä muutamat asukuvat ja vegaanisen mikrokakun ohje.

Parasta on ihanat ystävät!

 Joulukin on kohta ovella. Joko teillä kynät sauhuaa Joulupukille kirjoittaessa?

-SanttuSandra

För ett år sedan hittade jag hem

Det handlar om ett år sedan, jag resser tillbaka Finland from Nora, Sverige med mina föräldrad och morföräldrar. Åh, hur mycket jag saknar den tiden. Jag träffade några av mina släktingar för första gången och några jag gjorde få vetat bättre. De har alla blivit viktigt som livet för mig och jag saknar dem hela tiden. Jag brukar be från mig själv "När jag har chansen att gå tillbaka hem?".

  Jag var bara frånskild och var i en hård situation. Men ändå kände jag lyckligare än någonsin. Jag upptäckte ett hem och en familj där jag hör hemma. Jag fick känt en plats där att gå varje gång jag har problem och svårt, och alltid för skojs skull - dörrarna kommer alltid att vara öppen för mig.

Jag måste tacka alla som var där och som har stannat kvar bredvid mig till denna dag. Vi kommer att se snart igen, jag lovar!

 "Jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer

Jag är nästan där

Jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer nu

Du, håll ut

Du vet att jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer baby

Jag tror jag är kär

I taxin, i trappen, i hissen, i hallen, jag faller

faller."

 "Men jag har det bra idag

Jag har det bra idag

Det är en vanlig dag och jag har det bra

Jag har det bra idag

Varje dag dör det människor

Gamla och unga, stora som små

Sånt är livet, svårt att göra något åt

Men just nu idag så har jag det bra!"

 "Jag saknar dig mindre och mindre

Det kommer annat emellan och det är bra

Jag saknar dig mindre och mindre

Jag har glömt dig en vacker dag

När jag träffat gamla vänner har jag ingenting att säga dem

Dem ställer för många frågor och jag, jag bidrar inte med nån

Och jag kan ångra det lilla jag säger

Eller dra ett allvarligt skämt

Jag tycker mig höra vad dem tänker

Är hon sådär jämt."

~Elmo-SanttuSamppa-Salamanteri~

Päivitys

Päivittelin vähän Verstaan blogia :) Tällä hetkellä tosiaan makaan sairaalassa ja vedän lääkehiiltä hyvällä tahdilla naamarin...

Heipsaus!

'Ello Mon!

Halusin tulla päivittämään pienen tekstin ja kerroilla asioista :) Tosiaan en ole varmaankaan hetkeen täällä blogissa kirjoittelemassa teille, mut muut ihanat kynäniekkamme viihdyttävät ja pitävät huolenteistä teistä.
 Jään siis pienelle sairaslomalle, tällä hetkellä makaan TAYSin sisätautien päivystysosastolla PSÄI:llä - mutta kaikki on hyvin, ei syytä huoleen! Olen hyvissä käsissä ja hoidossa! :)

Olen muutenkin tässä lyhyellä aikataululla-välillä jäämässä pois Verstaalle, koska lähden eteenpäin ja  muutan Nurmijärvelle. Orkesteri vaihtuu ja toivottavasti myös uusi koulu (sain postissa haastattelukutsun Klaukkalaan Arkadian Yhteislyseoon. 19.4 Vihreiden vaalivalvojaisista lähin varsin haikein mielin ja itkin kovaäänisesti julkisella. Tuntuu ikävältä ja surulliselta jättää vanha, ensimmäinen yli 3-vuotta kestänyt liitto ja piiri taakseni. Mutta mieltä lämmittää se, että me olemme kuin perhe ja voin ja tiedän minne tulla, kun on vaikeaa. Jään Virnuun, PirViin ja TaViin kuitenkin kirjoille, joten tiedän missä mennään. Pääasiassa mut löytää VINO:sta (Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto) sekä NuViry:stä (Nurmijärven Vihreät) ja piirinä Uusimaa :) Lähdenkin jo kesäkuussa Ouluun puolue-liittokokouksen edustamaan Nurmijärveä.
Eli mulla menee helvetin hyvin, kunhan mieli ja pää pysyisivät kuosissa ja matkassa mukana.

~Elmo-SanttuSamppa-Salamanteri~

Hiljaisuus

Viimeisestä postauksesta on jo aikaa, missä olen ollut? Nyt, kun mietin; en tiedä oikein itsekkään.
Ehkä suurimmaksi osaksi Verstaalla, jonne palasin melkein vuoden tauon jälkeen. Olen onnellinen valinnastani palata, vanhat ja uudet ystävät, paljon kahvia, sosialisoitumista ja tupakka seuraa. Paljon tsemppaavia kommentteja ja rakentavaa palautetta.
 Odotan pääsykoe kutsuja kuin kuuta nousevaa, mitä jos niitä ei tulekkaan? Mitä, jos kesäkuussa tuleekin vain lappu, jossa kerrotaan paikkojen menneen ohi suun? Ainakin yksi pääsykoe on luvassa, joka lämmittää sydäntä hiukan. Helsingin konservatorio. Onhan se kaukana, jos en pääsekkään hakemiini kouluihin edes jälkihaussa, mutta se on jotain mitä todella tahdon.
 Haluan soittaa ja lisätä tietouttani musiikista, sen teorioista ja muista saloista. Haluaisin ehkä kapellimestariksi tai muuten soittaa orkestereissa. Klassista, jousia, lyömäsoittimia - sitä minä haluan.
Oli vaikeaa laittaa hakemukseen väärä nimi, sukupuoli ja hetu. Sattui saatanasti, mutta niin se oli vain tehtävä.
Muutamat viikot päässäni on pyörinyt lause; "Jos musta ei tule muusikkoa, niin sitten poliitikko."

Vaalit ovat ihan käsillä, ennakkoäänestyskin alkoi jo. Tiedän jo ketä äänestän, olen tiennyt jo pitkään! Virallisena vaalipäivänä täytän 19 ja äänestän ensimmäistä kertaa Eduskuntavaaleissa. Olen onnellinen. Oikeasti olen.
  Ensiviikon suunnitelmatkin ovat jo selvillä. Torstaina käydään kaupassa, perjantaina ja lauantaina leivotaan, silloin tulee ehkä myös vieraita. Sunnuntai-illan vietän Vihreiden vaalivalvojaisissa yhdessä muiden puoluekumppaneiden kanssa.

Kello on 3.33 lauantai aamuyöstä, ei väsytä. Lucas tulee tänään aamusta, suunniteltiin äidin kanssa, että käytäisiin liikkeessä näyttämässä viuluani ja kysymässä mikä on, kun se ei oikein soi.

Kirjoitin ekasta Verstaalle meno aamusta pienen tekstin;
  Tänään menen kokeilemaan Verstaalle, mieli on avoin ja hyvä. Pystyn siihen. 2-3 päivää viikossa, maanantai, tiistai, keskiviikko. Odotan millaisia ihmisiä siellä on.
Raha-asiani ovat kunnossa, minulla ei ole mitään hätää. Olo on kevyt, kuin kehoni olisi ilmaa. Taivas on pilvetön ja kirkas. En näytä tyhmältä, vaikka välillä katson nopeasti ulos ja takaisin puhelimeen. En ajattele mitä muut ajattelevat minusta. Jalkani vispaa, mutta annan sen vispata hiljakseen. Pelkoni ja jännitykseni ovat turhaa."

-Elmo-Santeri

18.3 Keskiviikko/Projekti MinäRemontti

Moro! 

Luvassa on diippiä shittiä, jonka kirjoitin aamulla tajunnanvirtana. Korjailin tekstiä jälkeen päin hieman. Tästä lähtee "Projekti MinäRemontti"!

Projekti MinäRemontti

"Kuvista katsoo useasti tyyliään vaihtava tyttö. Masentunut. Paljon pahaa itse itselleen aikaan saava."
     

       Olen jo hetken tuntenut kasvaneeni aikuiseksi, katselin vanhoja kuviani hymyillen ja kuunnellen musiikkia. Näytin hyvältä, onko se itsekkäästi sanottu?

  Hyvännäköisyys tai omakauneus ei ole ollut minulle aina itsestäänselvyys. Itsetunto ongelmien vuoksi tavallaan olen aina hävennyt laittaa kuvia itsestäni nettiin. 

     Olen tullut enemmän tietoiseksi itsestäni, siitä mikä riittää, mitä osaan, ehkä se mitä haluan ja ettei minun tarvitse olla mitään sukupuolta tai omistaa oikeaa seksuaalistasuuntautumista.

Minun ei tarvitse olla mitään, jos en tahdo. Olen tyytyväinen itseeni, ehkä jopa ylpeä. 

     Itsetuntoni on kasvanut valtavasti pienessä ajassa. Olen alkanut ajatella kuin aikuinen, siivoan ja teen kotitöitä (mielelläni), tunnen vastuuta itsestäni ja elämästäni. Olen huolellisempi, ajattelen mitä teen. 

En häpeä itseäni, minä olen minä.

Mikään näistä ei ole ollut minulle itsestäänselvyys!

Positiivinen elämäntapa ja ajattelu vie minua lujaa eteenpäin ja toivon, että se kestää pitkään!

Vaikeastakin masennuksesta voi selvitä! Ei tarvitse tuomita itseään diagnoosin vuoksi.

Nyt myönnän, että tarvitsen lääkityksen jotta selviän eteenpäin, ainakin tässä hetkessä.

Hetki sitten olin vielä aivan lapsi. Kuvittelin, että joku muu hoitaa asiani puolestani, että osaan hoitaa itse raha-asiani ja olen valmis muuttamaan pois kotoa.

  Näin ei käynyt, tulin maitojunalla takaisin kotiin ja raha-asiani ovat päin helvettiä.

Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka ottivat minut takaisin kotiin ja antavat katon päänpäälle vaikken ole saanut rahaa pitkään aikaan, ja olen käyttäytynyt tyhmästi.

  En uskonut, että tarvitsen apua, niin masennuksen kuin aikuiseksi oppimisen kanssa,

En häpeä enään mennyttä, enkä kanna kaunaa koulukiusatuksi joutumisesta. Olen parantunut ja onnellinen, juuri tälläisenä! En ole diagnoosi! (En ole ollut asian kanssa sinut ikinä!)

Valtava tunteen ja ajatusten purkaus. Huhhuh.

 Tähän on tultu ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. En murehdi mennyttä, en voi tehdä sille enään mitään. Olen tullut tietoiseksi mistä pidän ja mistä en.

    Kirjoitin tämän kaiken iso virne kasvoilla ja nauroin vanhalle minälle. Itsevarmuuteni on kasvanut, uskallan tehdä asioita. Laitan videoita nettiin, pelleilen, tietäen etten koskaan saa materiaalia enään pois.

Joskus ahdistun/hermostun äkisti kovenevasta metelistä, välillä menen paniikkiin omasta hermostumisesta, koska en tiedä mikä minulle tuli. (Käyttäisin siitä termiä ""Mikä nyt on?"-tunne"). 

  Tuntuu kuin olisin aivan uusi tässä elämässä ja minulla on paljon opittavaa. Silmäni tarkkailevat ympäristöäni aivan uudella tavalla ja tarkemmin. Samalla, kun sormeni hipelöivät nopeasti taskussa olevia avaimia. Tiedän, että toipumisprosessini on vielä kesken ja on otettava vähän kerrallaan. 

 Nyt kun, luen tämän kaiken tunteja myöhemmin ymmärrän itseäni paremmin ja tajuan jälkikäteen miten elämäni on mennyt. Hyväksyn autistisuuteni, lisäopin tarpeen ihmisistä, käytännöistä sekä elämästä yleensä. Uskon, että olen kaunis ja riittävä.

 Olen avoin.

      En ole enää itsekriittinen.

Elmo-Santeri"

Jees, tälläinen pläjäys :D Ja lisätään nyt vielä kuva meikäläisen naamasta tällä hetkellä,